Lumessa Kahlaajat Testo

se pommikoneiden aalto
yllᤠtuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen ná¤hdá¤
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa

aina kun tulitus loppuu taas jatkaa taivallustaan
ryhmᤠvaivainen, joka ehdi ei
já¤á¤dᤠtaakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan verenpunasta kuvastui
se naurava pyá¶veli

kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessá¤mme on maisema kuin lakana
meidá¤n leirimme tá¤ytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen